Meillä on läheisiä ystäviä yli kirkkokuntarajojen. Kristuksen ruumis on yksi. Sisin aistii äkkiä, milloin kyseessä on perhepiirin tapaaminen. ’Ne ovat saman Isän lapsia, joilla on veljenä Jeesus Kristus’ muotoili raamatunopettaja osuvasti piirtäen selkeät ääriviivat Jumalan perheväen muotokuvaan.
Yhteisellä automatkalla ystävämme aloitti mielenkiintoisen keskustelun: ’Vierastan sitä, että uskonasioissa pitäisi tehdä ratkaisu. Jumalahan on jo antanut pelastuksen lahjan; ei meillä siinä enää mitään omaa osuutta ole.’
Yksi viime vuosituhannelle tyypillinen ratkaisukeskeisen teologian määritys seurasi minua varjon lailla vuosikymmenten ajan: ’Sinä muistat sen päivän ja hetken, jolloin olet antanut elämäsi Jeesukselle!’ Mutta minä raukkapa en muistanut. Rakkaasta Aarre-isästä jatkumo vielä enempi rakastavaan Taivaan Isään oli ollut selviö aina. Asiassa ei ollut epätietoisuutta tyyliin ollako vai eikö olla; kulttuuriset muotoseikat vain välillä hämmensivät. Kunnes sitten opin kuittaamaan mieleen nousseet kysymysmerkit lyhyesti: ’Jos en ole ennen ratkaisua tehnyt, teen sen nyt.’
Matkatoverimme kanssa olimme täysin samaa mieltä siitä, että kaikki on tehty valmiiksi. Jumalan antama lahja on Lahja sellaisenaan. En voi lisätä siihen mitään enkä ottaa pois. Mutta vastaanotettava se on, ettei se jää omalla kohdalla turhaksi. Keskeisintä ei ole se, miten, missä ja milloin armosta on tullut itselle totta. Sillä, onko hetki tai prosessi taltioitunut pysyvästi mielessä säilyviin muistoihin, emme voi nostaa lahjan arvoa. Muistamattomuus ei myöskään häivytä sitä olemattomiin. Ilman Jumalan vetovoimaa emme pääsisi edes osallisiksi pelastuksen lahjasta!
’Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.’ Siinä se on: Jumalan täydellinen lahja, jottei yksikään, joka häneen uskoo…. Tämä osuus jää ihmisen kontolle, tämä turvautuminen Kristukseen. ’Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.’ Siis ovat tänään, päivämääristä viis.
Tämä on Taivaan Isän suurenmoinen lahja isänpäivän tuntumissakin.
Viittaukset: 1 Kor 12: 20 / Jukka Norvanto / Joh 6:44 / Joh 3:16 / Room 8:1