Herätys. Jokaisen Pyhän Hengen kosketusta joskus kokeneen kristityn sydämessä liikahtaa jokin, kun kuulee tuon sanan. Yhdelle se tuo mieleen muistoja vuosikymmenten takaa, toiselle innostusta lähteä rukoilemaan ja kolmannelle sanatonta kaipuuta, että Jumala vielä toimisi omassa elämässä voimallisella tavalla. Yhteistä kaikille on tietoisuus siitä, että herätys on Jumalan työtä, joka ei synny päivittämällä seurakunnan strategiaa tai muokkaamalla tiloja viihtyisimmiksi. Kuitenkin tiedämme, että herätys vaatii myös meiltä jotain. Kun katsomme historiaa, näemme, että herätykseen on aina liittynyt esimerkiksi rukousta, parannuksen tekemistä ja voimakasta sananjulistusta.
Yksi asia, joka saattaa nykypäivänä olla esteenä herätykselle, on mukavuudenhalu. Ainakin itse olen viime aikoina joutunut pohtimaan, miten suhtautuisin siihen, jos keskellämme alkaisi voimakas herätys. Tyytyisinkö siunaamaan sitä sopivan etäisyyden päästä, vahtien samalla sivusilmällä, ettei tapahtuisi mitään “ylilyöntejä”? Vai rohkenisinko todella hypätä mukaan siihen, mitä Jumala tekee, vaikka se vaatisi luopumista jostain tutusta ja turvallisesta? Loppujen lopuksi meidän jokaisen pitää itse tehdä se valinta, riittääkö meille arkinen ja siloteltu kokemus Jumalasta, vai kaipaammeko jotain enemmän. Sakari Heikkilän laulussa lauletaan näin: “Anna meille herätys, aloita se minusta”. Tämä on minun sydämeni rukous, toivottavasti myös sinunkin.