Blogit

Ihmiset antavat Raamatulle hyvin erilaisia merkityksiä. Joillekin Raamattu saattaa olla pelkkä historiallinen, omaa aikaansa kuvaava teos ja toisille kirja satuhahmosta. Meille kristityille Raamattu on Jumalan sanaa: ilmoitus Jumalan suunnitelmasta ja luomistyöstä. Se on tarkoitettu oppaaksi kristityn elämään sekä arjen keskelle virkistäväksi ja uskoa elävöittäväksi hengelliseksi ravinnoksi.

Luin Hesekielin kirjaa 47. luvun kohdalta. Olinhan lukenut sen monta kertaa jo aiemmin, mutta sillä kerralla

Jumala on luonut ympärillemme monia ilmiöitä, jotka viestittävät uuden alun mahdollisuudesta. Jokainen uusi päivä kutsuu korjaamaan eilisiä virheitä ja elämään tänään viisaammin. Jokainen uusi viikko on vielä kirjoittamaton seitsemän päivä jakso, jonka sisältöä alamme maanantaiaamuna rakentaa. Jokainen uusi kuukausi sulkee edellisen kuukauden oven ja avaa näkymät seuraavaan. Jokainen vuodenvaihde on aivan erityinen tapahtuma, jossa voimme kiittää Jumalaa kaikesta hyvästä, mitä olemme menneen vuoden aikana saanet kokea.

Yllä olevan otsakkeen kirjoitin muistiin jo syyskuussa, kun mietin joulukuun tulevaa blogikirjoitustani. Itse asiassa se sopii otsikoksi erittäin hyvin, vaikka sisältö on eri kuin tuolloin ajattelin.

Olen lukenut joulukuun alusta Raamattu-sovelluksesta suunnitelmaa nimeltä ’Iloa maailmaasi! Lähtölaskenta jouluun’. Se on vienyt pohtimaan asioiden tärkeysjärjestystä upealla tavalla, ilmaissut Jumalan ääretöntä rakkautta ihmisiä kohtaan antamalla oman Poikansa syntyä ihmiseksi meidän keskuuteemme täyttämään Hänen aikojen alusta olleen suunnitelmansa.

Ilahduin elämäni ensimmäiselle blogille annetusta ajankohdasta: joulukuun 1. päivän myötä olemme taas siirtyneet kalenterillisestikin odottamaan pimeyden keskellä valkeuden voittoa.

Mielenkiintoista, että olin kirjoittamassa tätä blogiani otsikon aiheesta ennen kuin Keidas- lehti kopsahti postiluukusta ja huomasin sen pääkirjoituksen käsittelevän samaa aihetta. Myös seurakunnassa pidetty isänpäivän puhe, jonka kuuntelin netin kautta, käsitteli samaa teemaa herkällä tavalla.

Ensitreffit alttarilla on tositelevisiosarja, jossa toisilleen ennestään tuntemattomat ihmiset kohtaavat toisensa ensikerran alttarilla. Ohjelmassa parisuhteen asiantuntijat pyrkivät löytämään tosilleen parhaiten sopivat parit. Formaatti synnyttää monenlaisia mielipiteitä, eikä siitä tässä yhteydessä sen enempää.

Parin viime vuoden ajan ilo tuntui kadonneen, kun koko ihmiskuntaa piinasi koronapandemia. Kun se alkoi helpottaa ja kokoontumisrajoitukset purettiin, ilo palasi ihmisten elämään.

Juuri kun elämä oli helpottumassa, syttyi Ukrainassa sota, jonka kauheuksien näkemiseltä ja kuulemiselta emme kukaan ole välttyneet. Olemme toivoneet ja rukoilleet sodan päättymistä ja Jumalan apua, mutta sota vain jatkuu ja jatkuu…

Lomapäivä. Vesisateen uhka. Lähtisimmekö luontopolulle kävelemään vai jäädäkö mökkiin lukemaan? Mitä muuta vuokramökin ympäristössä voisi olla, jossa vesisade ei niin haittaa. Läheltä löytyi Matias-kappeli. Ihan muutama minuutti autolla. Auki koko päivän. Siis sinne.

Viime aikoina on pyörinyt paljon mielessä riittämättömyyden tunne, joka tuntuu vaivaavan erittäin suurta osaa ihmisistä, ellei peräti kaikkia. Ihmisiä tuntuu askarruttavan kysymys siitä, olenko riittävä sellaisena kuin olen. Kelpaanko tällaisenaan? Riittääkö oikeasti se, kuka olen? Mitä minun on saavutettava, että kelpaisin muille tai edes itselleni?