Ilahduin elämäni ensimmäiselle blogille annetusta ajankohdasta: joulukuun 1. päivän myötä olemme taas siirtyneet kalenterillisestikin odottamaan pimeyden keskellä valkeuden voittoa.
’… kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti Poikansa...’ Vasta seniorivuosinani olen oikeasti alkanut päästä joulun kiiltokuvaidyllin taakse. Satojen vuosien hiljaisuuden jälkeen oli koittanut yksi, maailmanaikojen alusta asti Jumalan tiedossa ollut nimenomainen hetki, jolloin hänen kellonsa näytti oikeaa aikaa. ’Universumin Luoja syntyi pienen ihmisen hahmoon, rajoittuneisuuteen, köyhyyteen ja syrjäytyneisyyteen voidakseen saada sanottavansa perille’ Eija-Riitta Korholan tekstiä mukaillen.
Mikä ajoitus!
Moninaisin tavoin panostetut pyhät hurahtavat pikaisesti ohi jouluruokiin ihastumisen ja kyllääntymisen myötä. Mutta karjakaukaloon syntyneen Jumalan merkitys jää. Se oli ensi hetkistään asti niin huikea, että temppeliin - ei sattumalta, vaan johdatuksessa - saapunut vanha Simeon olisi ollut siitä paikasta valmis lähtemään Jumalansa tykö: ’Herra, nyt sinä päästät palvelijasi rauhassa menemään…’ Koko ihmisiän kestänyt odotus oli totaalisesti päättynyt. Sellainen on yhä joululahja parhaimmillaan: elämän syvin odotus täyttyy ja sisin saa rauhan, jolle ymmärrys ei löydä laitoja.
Raamattu vie meidät jouluevankeliumin jälkeisiin uusiin hetkiin, joissa ’Jumalan aika ei kulu, vaan se täyttyy’ – kuten ystäväni kirjeessään lainasi lukemaansa ajatusta. ’…hän ilmestyy toisen kerran, ei enää synnin tähden, vaan pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.’ Kun Jumalan aika jälleen täyttyy, Jeesus tulee taas!
Ei Jumala tullut muihin ajatuksiin Poikansa ensimmäisen tulon suhteen. Ei hän perunut lupauksiaan. Päinvastoin: hän vahvisti niitä vuosisata toisensa jälkeen. Ei hän muuttele suunnitelmiaan Jeesuksen toiseen tulemiseenkaan nähden; Sana on ja pysyy. Rakastan tuota varmaa lupausta, koska sen antaja on luotettava! Miten lähelle viime vuosien kaikki kummalliset ilmiöt ja tapahtumat ovat tuoneet tätä täsmähetkeä, jää nähtäväksi.
Avataan me sydämen ovet selälleen ja annetaan odotuksen tuulien pyyhkäistä sisälle! Siinä vasta verraton joulusiivous. Jeesuksen toisen tulemisen ihanuus on kaikkien ajoitusten ajoitus meille, jotka vanhan Simeonin tavoin odotamme häntä turvautuen lujasti Jumalan ikuisesti luotettaviin lupauksiin.
Viittaukset Galatalaiskirje 4:4, Luukas 2:29, Heprealaiskirje 9:28.