Ihmiset antavat Raamatulle hyvin erilaisia merkityksiä. Joillekin Raamattu saattaa olla pelkkä historiallinen, omaa aikaansa kuvaava teos ja toisille kirja satuhahmosta. Meille kristityille Raamattu on Jumalan sanaa: ilmoitus Jumalan suunnitelmasta ja luomistyöstä. Se on tarkoitettu oppaaksi kristityn elämään sekä arjen keskelle virkistäväksi ja uskoa elävöittäväksi hengelliseksi ravinnoksi.
Olen kasvanut uskovassa kodissa, käynyt pyhäkoulussa ja kuullut elämäni aikana valtavasti opetusta Raamatusta. Kirjahyllyssäni on useita Raamattuja sekä mieheni hankkimia selitysteoksia. Arvot, joiden pohjalta teen elämässäni valintoja, ovat vahvasti kristilliset ja pohjautuvat Raamattuun. Silti usein itse Raamattua lukiessani koen, ettei Raamattu avaudu juuri minulle. Mitä jos en löydäkään tuntemaani Jumalaa Raamatun sivuilta? Mitä jos Pyhän Kirjan lukeminen ei tunnukaan uskoa elävöittävältä vaan herättää enemmänkin kysymyksiä ja hämmennystä virkistämisen sijasta? Mitä jos aika Jumalan Sanan äärellä tuntuu vain vievän kauemmas Jumalasta?
Raamatun ajatellaan olevan Pyhän Hengen inspiroima, mutta ihmisten kirjoittama. Sen tekstit ovat kirjoitettu tietyssä ajassa, tietyssä kulttuurissa. Monet ilmiöt ja teemat, joista voimme sen lehdiltä lukea, eivät avaudu samalla lailla meille, kuin ne ovat aikanaan auennut Korintin tai Galatian seurakuntalaisille. Samaan aikaan monet aikamme ilmiöt puolestaan loistavat Raamatussa poissaolollaan. Jeesus ei ottanut kantaa siihen, miten meidän tulisi toimia sosiaalisessa mediassa, mitä poliittista puoluetta kannattaa tai mihin ammatteihin opiskella.
Tästä huolimatta Raamattu on tarkoitettu myös meille, jotka elämme 2020-luvulla, joten sen sanoman ymmärtäminen vaatii tulkintaa. Lukiessa tulisi huomioida tekstin kirjoittaja ja vastaanottajat sekä mieluusti tilannetta edeltävät ja sen jälkeen tulevat tapahtumat. Tulisi ymmärtää kulttuuria, jossa teksti on syntynyt sekä sen ajan yhteiskunnallista tilannetta. Sekä tietysti suhteuttaa luettu kohta Raamatun kokonaissanomaan Jeesuksen ristintyöstä. Kymmenet huomioitavat näkökulmat vain vilisevät silmissäni.
En ole eri mieltä Raamatun kanssa. Allekirjoitan sen ydinsanoman, mutta lukiessani törmään jatkuvasti yksityiskohtiin, joita en ymmärrä. Millaista on Jumalan mielen mukainen seurustelu, kun Raamatun aikana ei seurusteltu? Millaiseksi Jumala on todella tarkoittanut naisen aseman tässä ajassa? Miten meidän tulisi kohdata sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajia? Kenties en ole ainoa, joka kohtaa Raamatun äärellä hankalia kysymyksiä ja vaikeita tunteita.
Uskon kuitenkin armon riittävän niin minulle kuin muillekin tässäkin asiassa. Uskon Jumalan kestävän ihmettelyni, hämmennykseni ja turhautumisenkin tunteeni. Toivon, että meistä jokainen voisi tukeutua Jumalan armollisuuteen Hänen Sanansa äärellä, silloinkin kun epäilemme ja ihmettelemme. Jumala kestää vaikeatkin tunteemme. Siksi uskon Hänen kutsuvan myös meitä olemaan toinen toisillemme armollisia vaikeiden kysymysten, epäilysten ja tunteiden äärellä.