Pienestä suurta - jos ei muutakaan ole

Käyttäjän Mikko M. Viljanen kuva
Su, 10.3.2019 -- Mikko M. Viljanen

Elämmekö me kehittämisen ja suurten mullistavien muutosten maailmassa, vai pienten tekojen, jotka muuttavat maailmaa tässä ja nyt?

Ei voi olla kiinnittämättä huomiota tapaan, jolla asioita hoidetaan yhteiskuntamme suurissa hankkeissa, joihin sijoitetaan huomattavia summia yhteistä rahaa. Sote, Turun parkkiluola, uusi ydinvoimala tai vaikka opetus ja koulutus.

Kehittäminen ei ole järjestelmällistä eikä suunnitelmallista, vaan jonkinlainen vallankäytön ja pätemisen leikkikenttä. Tehdään asioita yhteen suuntaan, kunnes valta loppuu, ja sitten vahvempi tekee taas mitä haluaa.

Kehittäminen tarkoitti joskus asioiden paremmaksi ja tehokkaammaksi tekemistä. Eli jotain mitä voi mitata. Paljon olen mediassa nähnyt keskustelua alussa mainituista ja muista vastaavista hankkeista, mutta äärimmäisen harvoin, jos koskaan, olen nähnyt selkeän yksinkertaisen laskelman siitä mikä oli hyötysuhde ennen muutosta ja mikä sen jälkeen, ja paljonko rahaa kului kehittämiseen, eli kauanko oletetulla paremmalla uudella hyötysuhteella on toimittava, jotta aletaan saavuttaa hyötyä.

Onko oikeasti useinkaan huomioitu, kuinka paljon suunniteltua lyhyemmäksi saattaa uudella hyötysuhteella toimiminen jäädä ennen seuraavaa muutosta ja uudelleen kehittämiseen sijoitettavaa rahaa? On vaikea uskoa, että todellisuudessa kokonaisuuden pitkän tähtäimen hyötysuhde jäisi positiiviseksi, jos huomioidaan jatkuva muutteleminen ja hallitsematon kehittäminen.

Ei tietystikään ole tarjolla yksiselitteistä tietoa suurten muutosten kannattavuudesta tai absoluuttista oikeaa tapaa tehdä muutoksia. Mutta ehkä siksikin olisi parempi keskittyä pieniin korjauksiin ja niiden seurausten arvioimiseen, koska selkeästi nykyisellä osaamisella ja resursseilla, sekä inhimillisillä kyvyillä tämä vallalla oleva tapa tuhlaa suuria summia edestakaiseen pyörittelyyn ja näennäiseen kehittämiseen saamatta aikaan yksiselitteistä tilanteen paranemista.

Pienet asiat lähtevät ihmisistä ja yhteisöistä. Ne lähtevät meistä ja jokainen voi vaikuttaa. Se on todellista demokratiaa ilman alistavaa vallankäyttöä ja siitä seuraavaa vastakkainasettelua ja hajanaisuutta. On mahdollista havainnoida muuttaako yhden ihmisen toiminta maailmaa hänen ympärillään. Ja sen voi ymmärtää. Jos toiminta tuottaa hyviä asioita, sitä kannattaa vahvistaa ja lisätä, ja jos huonoja, niin päinvastoin. Ja yksi ihminen tietää mitä osaa ja jaksaa. Yhteisö voi kerätä yhteen myönteisiä toimintoja ja vaikutuksia, sekä olla tukemassa niitä.

Kun vaalit ovat tulossa voisi hetken miettiä, onko parempaa ja nopeampaa tapaa auttaa ihmisiä ja tehdä ympäristöään paremmaksi kuin hallinnollinen byrokratia, jossa ensin markkinoidaan valtaa, pyöritetään vaaleja, sitten valitaan edustajat. Uudet edustajat tutustuvat vanhoihin asioihin, jotka vallan kahvasta pudonneille olivat jo tulleet tutuiksi. Sitten väännetään valtasuhteista, ja lopulta aletaan suunnitella muutoksia uusilla valtasuhteilla. Ehkä jopa päästään toteuttamaan jotain. Tai voisiko kaiken tämän rahan ja energian laittaa hyvän tekemiseen välittömässä oikeassa elämässään? Tässä ja nyt, niille jotka ovat näkyvissä. Tilanteissa, joista heti näkee, miten maailma muuttuu.

Mikko M. Viljanen