Ylellä pyörii otsikon mukainen ohjelma, jossa julkisuudesta tunnetut henkilöt kokoontuvat yhteen kuuntelemaan toistensa merkityksellisiä kappaleita elämän varrelta. Studiobändi artisteineen esittää kappaleet ja vieraat yrittävät arvailla, mikä kappaleista oli kenenkin mukanaan tuoma kappale. Lopuksi vieraat kertovat, miksi olivat valinneet juuri kyseisen kappaleen. Monia hauskoja ja koskettavia tarinoita on löytynyt kappaleiden takaa.
Viime viikolla tehdessäni lapsilleni iltapalaa selailin samalla puhelinta ja törmäsin somessa yhteen nuoruudestani tuttuun kappaleeseen. Klikkasin linkin auki ja kappale olikin osa pidempää listaa, jossa oli monia tuttuja artisteja tuttuine kappaleineen. Uuden kappaleen klikkaaminen toi esiin aina uusia helmiä menneisyydestä. Osaa en ollut kuunnellut muutamaan vuosikymmeneen. Aloitin nostalgiatripin musiikin parissa. Tässä muutamia maistiaisia ja tuntoja niihin liittyen.
Nuorempana fiilistelin enemmän kappaleiden melodioita, soundeja yms ja soittelin biisejä pianolla. Sanat eivät olleet niin merkityksellisiä. Nyt ”muutaman” vuoden vanhempana pysähdyin kappaleiden sanojen ääreen. ”Sun ristis juurella kaikki vanha katoaa, sillä tuntea mä saan voiman joka vapauttaa. Vaikka askeleeni joskus horjuis, sä vedät luoksesi…” (Heaven up ”Sun ristis voimaan”) Kappaleen sanat olivat vahva muistutus siitä, että vaikka arjessa se elämä on joskus enemmän tai vähemmän jalat savessa tarpomista, niin meitä aina kutsutaan ristin juurelle, jonne saadaan jättää ne matkaa hidastavat kuormat. Ja jatkaa siitä taas matkaa eteenpäin. Välillä horjuen, välillä vakaasti määränpää mielessä kirkkaana.
”Askeleet uupunet, Isä tuntee jokaisen. Kyyneleet lempeästi kuivaten, Hän kotiin ohjaa eksyneen.” (Exit ”Askekeet”) Kappale kolahti vuosien jälkeen vahvasti. Aktiivisesti harrastavien lasten perhearjessa vapaat arki-illat tai viikonlopun päivät ovat aika harvassa. Välillä väsy meinaa painaa ja askel tuntuu aika raskaalta. Kappaleessa toki pohditaan enemmän uupuneen kristityn tuntemuksia ja ehkä niiden uskon elämän haaveiden tai näyn kariutumista, mutta itselle löysin siitä paljon rohkaisua niin arkeen kotona kuin seurakunnassakin.
Viimeisenä haluan mainita nostalgiatripiltäni Gospel Powerin kappaleen ”Israel”. En ehkä niinkään melodian, sanoituksien tms takia, vaan niiden mukavien muistojen, mitä tähän kappaleeseen liittyy. Olin ehkä 11-12 -vuotias, kun sain ensimmäisen kitarani. Se oli Samick -merkkinen isokoppainen elektroakustinen kitara. Silloisessa seurakunnassani Keski-Suomessa oli Esa niminen mies, joka veti meille nuorille soittajapojille bänditreenejä. Kyseinen kappale oli ensimmäinen, jota opettelin kitaralla soittamaan ja soitin yhdessä muiden kanssa. Kaikki soinnut ei varmasti aina osunut kohdalleen, mutta jostakin piti lähteä liikkeelle. Ja olihan se hienoa olla osa bändiä, vaikkakin olin varmuudella sen heikoin lenkki. Samaiselta Esalta ostin myös ensimmäisen sähkökitarani. Se oli kirkkaanpunainen Ibanez.
Olen kiitollinen Taivaan isälle Esasta ja siitä, että hän opetti meitä aloittelevia soittajapoikia soittamaan ja bändimusiikin saloihin. Hänen panoksensa oman bändisoittajaurani alkamisessa on merkittävä. Pääsimme nuorina poikina pienin askelin palvelemaan seurakunnassa musiikin kautta. Välillä tuli sanomista, varsinkin rummuista ja särökitarasta. Mutta mentiin eteen päin ja näin vuosien jälkeen monessa olen saanut olla mukana. Yhden ihmisen innostus sytyttää muita herätti minussa bändisoittamisen kipinän, jota olen saanut olla jakamassa eteenpäin. Toivottavasti Esan kaltaisia huipputyyppejä löytyy seurakunnista jatkossakin.
Siunausta jokaisen syksyyn!