Luin Hesekielin kirjaa 47. luvun kohdalta. Olinhan lukenut sen monta kertaa jo aiemmin, mutta sillä kerralla
siitä tuntui avautuvan jotain uutta. Tämä luku kertoo Hesekielin näystä, jossa hän näkee temppelin alta virtaavan puron. Tässä luvussa kerrotaan nilkka-, polvi-, lantio- ja uimavesistä. Siihen asti oli aina mielessäni nähnyt Hesekielin olevan ensin nilkkavesissä ja etenevän siitä syvemmälle ja syvemmälle, kauemmas rannasta. Lukiessani yhtäkkiä havahduin, että eihän siinä niin sanota. ”Mies lähti nyt kulkemaan itään. Hänellä oli kädessään mittanuora, ja hän mittasi tuhat kyynärää ja kehotti minua kulkemaan puron poikki. Vesi ulottui purossa nilkkoihin asti.”
Tämä tapahtui kaikkiaan neljä kertaa ja joka kerran ylittäessään joen, vesi oli edellistä syvempää. Lopulta tultiin kohtaan, josta ei päässyt enää yli. Tämä kertoo minulle uskovan vaelluksesta. Meille on, uskoon tultuamme, annettu tilaisuus asioida tämän virran kosketuksessa päivittäin. Huomautan tässä välissä, että emme me oikeasti osaa sanoa, millä kohtaa virtaa me kulloinkin olemme. Haluan kuitenkin avata tämän mielessäni olevan kuvan. Minulla, nilkkavesien miehellä, on päivittäin tilaisuus asioida Herrani kanssa. Siinä vesi iloisesti varpaistani loiskuu, kun kipaisen kohdallani olevan nilkkaveden yli ja mennessäni huudahdan: ”Kiitos rakas Jeesus tästä ihanasta päivästä, siunaa tämä päivä ja kaikki ne ihmiset, joita ehdin tässä kiireeltäni mainita. Aamen.” Ja hyvältä tuntuu, olen saanut asioida jälleen kerran ihanan elämän veden äärellä.
Sitten vilkaisen ohimennen virran alajuoksulle. Sielläkin on niitä, jotka ylittävät samaa virtaa. Toimenpide ei kuitenkaan kaikkien kohdalla näytä aivan samanlaiselta. Mitä kauemmas näen, totean ylittämisen olevan aina vain vaivalloisempaa. Sitten kuulen kertomuksia joistain Jumalan palvelijoista, jotka ovat joutuneet niin kauas, että omin avuin ylittäminen osoittautuu mahdottomaksi. Lienevätkö he kuten Pietari, jolle Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit, minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut, minne et tahdo.”
Tästä voinemme oppia muutamia asioita. Sinä et itse päätä, etkä aina tiedä, millä kohtaa puron rantaa seisot. Mutta sinulle saatetaan mitata lisämatkaa. Niin uskon, että sinä joudut itse päättämään, oletko valmis siirtymään pidemmälle. Jos olet, kannattaa varautua, päivittäinen asiointi Herran kanssa saattaa muuttua työläämmäksi. Toinen opetus lienee se, että missä oletkin, tee se iloiten. Sinun tehtäväsi ei ole pyrkiä johonkin, vaan tyytyä iloitsemaan Herran läsnäolosta juuri siinä kohtaa, missä satut olemaan. Kolmas opetus on sitten jo aika vakava. Muista käyttäytyä sen mukaisesti, kuin sinulle annettu tilanne edellyttää. Tästä Paavali kehottaa: ”Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.”
On uskoa vahvistavaa nähdä niitä Jumalan palvelijoita, jotka uivat niin syvissä vesissä, että he itse asiassa kulkevat vain sinne, mihin Pyhä henki heitä kuljettaa. Ihaillessani jotakin tällaista Jumalan sotasankaria, minulle saattaa tulla kiusaus matkimiseen. Tämä tuntemani uskonsankari on heittäytynyt koko painollaan Pyhän hengen kuljetettavaksi, minäpä päätän toimia samoin. Mitä tällä nilkkavesien sankarille tapahtuu, yrittäessään käyttäytyä Jumalan sotaurhojen tavoin? Nokka menee poroon, kun nilkkavesi ei kanna. Iloitaan Herran läsnäolosta juuri siinä missä olemme. Pitäen samalla kirkkaan mielessä se mahdollisuus, että minullekin mitataan matkaa paikkoihin, jossa virran vesi on syvempää. Kaikki varmaan hyvin ymmärrämme, että tämä on kuoleman tie. Saattaa kuitenkin tulla se päivä, jolloin Herramme näkee meidän olevan valmiina niihin askeleihin, joiden hintana on minun lihani kuolema.
Erityisesti niinä aikoina, kun Jumala toimii voimallisemmin Pyhän Henkensä kautta, riittää mukaan lähtijöitä. Johtuuko käytös Pyhän Hengen valtuuksista vai halusta näyttää kuka minä nyt tässä oikeasti olenkaan, ei aina ole kovin helppoa havaita. Asian tulkinnan tekee hankalaksi myös se tosiasia, että voimallisestikin Pyhän Hengen johdossa alkanut toiminta saattaa tärvääntyä, toimijan oman egon nostaessa päätään.
Tähän liittyen on hyvä muistaa, että siirtyminen kohti syvempiä vesiä ei tee sinusta parempaa eikä arvokkaampaa uskovaa. Meidän arvomme perustuu Jumalan armoon, se mitä Jeesus teki puolestamme, on kaikki mitä me tarvitsemme. Mikäli siirryt joskus kohti syvempiä vesiä, se arvatenkin johtuu siitä, että Jumalalla on suunnitelmia käyttää sinua jollain tavalla omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen.
Me olemme kulkemassa kohti vaikeita aikoja. Paavali kirjoittaa tessalonikalaisille: ”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää” Tuskin ymmärrämme kuinka suuri on tuo laittomuus ja miten voimallisesti se on vyörymässä yllemme. Me elävät kristityt olemme niitä, jotka pidättävät laittomuuden täyteen valtaan pääsemistä, niin minä ymmärrän nämä Paavalin sanat.
Eräänä keväänä vaimoni Riitta sai siskoltaan tomaatin taimia. Hän laittoi ne kasvamaan parvekkeelle. Riitta mainitsi minulle muutaman kerran, että tomaatin taimet tarvitsevat hyviä tukikeppejä. Jonkun päivän kuluttua lähdimme Riitan kanssa pyöräretkelle. Riitta pysähtyi metsätiellä ja katsoi tien oheen: ”Tuolta saamme sopivia tukikeppejä tomaateilla. Menetkö hakemaan.” Näin edessäni harmaan, mitään sanomattoman risukasan. Menin sinne ja taittelin tarkoitukseen sopivan mittaisia ja kelvollisen paksuja keppejä. Niitä oli helppo taitella, ne olivat sopivasti kuivuneet ja nahistuneet. Annoin ne Riitalle ja unohdin koko asian. Seuraava kerran mennessäni parvekkeelle, koin mielessäni niin voimakkaan tunteen, että en varmaan koskaan sitä unohda, koska näkemäni oli niin kaunista. Riitta oli asetellut harmaat, mitään sanomattomat tikut, tukemaan tomaatin taimia.
Mikäli Jumala valitsee sinut sellaiseen käyttöönsä, jossa hän vie sinut syvien vesien äärelle, ole turvallisella mielellä. Hän haluaa sinun kantavan suuria hedelmiä ja toivon, että me toiset tulemme kannattelemaan, etteivät taimesi raskaiden hedelmien painamana kaadu maahan ja hedelmät pilaannu. Kanna sinä hedelmiä, kyllä me tahdomme tukea sinua.