Mietin tuossa helppoja vaihtoehtoja hoitaa tällainen pääkirjoitus. Laittaisinko suoraan jonkin vanhan opetustekstin tai kirjoittaisin jotain tajunnanvirran tapaista. Työskentelen viestintäalalla ja ajattelin, että asia hoituisi helposti.

Onneksi jokin pysäytti minut ajattelemaan. Joitain vuosia sitten olin työttömänä eikä elämässäni ollut paljonkaan hienoja ja kivoja asioita muutenkaan, haasteita lähinnä. Silloin juttelin Jeesuksen kanssa ja hän sanoi minulle, että kunhan minä keskityn palvelemaan Häntä ja antamaan kaikkeni Hänen käyttöönsä, Hän pitää huolen kaikesta muusta.

Eipä minulla ollut mielestäni paljon annettavaa, joten helppohan oli luvata. Lähdin antamaan aikaani ja tahtoani siihen, minkä uskoin olevan Jumalan tahto elämässäni. Oman lupauksensa Jumala on pitänyt monin verroin.

Elämässäni on paljon hyviä asioita. Minulla on helppo ja mielenkiintoinen työ, jota voisi tehdä vaikka ilmaiseksi ihan harrastusmielessä, mutta saan siitä palkkaa. Saan työskennellä minulle tärkeiden ja minua kiinnostavien asioiden parissa ja ennen kaikkea palvella elämälläni Jumalaa, niin kuin uskon olevan Hänen tahtonsa. Se, mistä en ehkä aikaisemmin olisi edes unelmoinut, on arkeani.

Jumala on siunannut tekemiseni sekä siellä, missä teen Hänen valtakuntansa työtä että työelämässä. Mutta jostain syystä minulle aina joskus tahtoo tulla mieleen ajatuksia, että siinä olisi jotain omaa ansiotani. Ajattelen, että kyllähän minulla on tilanne hallussa ja tiedän mitä teen. Ja selviän, kun teen mitä siinä kohtaa parhaana pidän. Kuten nyt yhden pääkirjoituksen kirjoittaminenkin.

Mutta sain pysähtyä, muutamien sekunnin osien ajaksi, ja ymmärtää, että ei kyse ole minusta eikä tekemisistäni. Se, mikä on ollut hienoa ja onnistunutta elämässäni, on ainoastaan ja vain Jumalan lahja ja siunaus. Minä olen vastaanottajana ja välittäjänä eteenpäin, ja kaikki tulee Jumalalta. Niinpä halusin pysähtyä ja polvistua Hänen eteensä sanoen: Anna anteeksi itsekkäät ajatukseni ja puhdista minut verelläsi. Haluan keskittyä Sinuun ja palvella kaikella elämässäni Sinua. Tapahtukoon Sinun tahtosi.

Tämä sanoma oli minulle tärkeä tässä hetkessä, ja ehkäpä se on tärkeä jollekin toisellekin. Siksi haluan jakaa sen, ettemme ikinä emmekä koskaan unohtaisi, että kaikki mitä meillä on, on Hänen lahjaansa. Kohdelkaamme elämäämme sen mukaan.